Tuntuu, ettei aikaa ole tarpeeksi syventyä käsitöihin sohvalle täkin alle. Voikun loma olisi vielä jatkunut, voikun vapaa-ajan saisi käyttää niin kuin haluaisi.
Huomaan, että haaveilen kesästä ja lomasta, omasta ajasta jolloin saa toteuttaa kaikki ideat ja suunnitelmat. Syytän haaveilusta tätä pimeää talvea, tuntuu että se jatkuu ja jatkuu. Töistä kotiin tullessani tajusin auringon paistavan, nosti oikein hymyn huulilleni, teki mieli huutaa "Missä olet ollut!" Yritin lähteä sitä kotiin tultuani koiran ja kameran kanssa jahtaamaan, tuntui niin saavuttamattomalta ja pian se laskikin puiden taakse. Pitäisikö ottaa keltaista lankaa ja neuloa kattoon oma aurinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti